Lastensuojelun uudet tuulet - Folkhälsan

26 kesäkuuta 2018

Lastensuojelun uudet tuulet

Lastensuojelu on Suomessa pitkään ollut suurennuslasin alla. Monet sosiaalityöntekijät ovat ylikuormittuneita, mutta lisäresursseja ei ole luvassa. Nyt panostetaan kuitenkin parempaan yhteistyöhön ja resurssien uudelleenjakoon – uuden, systeemisen lastensuojelumallin toivotaan tarjoavan työrauhaa ja räätälöityjä ratkaisuja.

Vähemmän byrokratiaa, lähemmäs ihmistä. Folkhälsan on systeemisen lastensuojelun edelläkävijä Suomessa ja osallistunut uuden mallin kehittämiseen ja esilletuomiseen. Malli pohjautuu niin kutsuttuun Hackneyn malliin, joka kehitettiin Lontoossa Isossa-Britanniassa.

Sosiaali- ja terveysministeriön selvityshenkilö, ylisosiaalineuvos Aulikki Kananoja antoi maaliskuussa väliarvionsa lastensuojelutyön kuormittavuudesta. Kananoja ei puolla lastensuojelun sosiaalityöntekijän asiakasmäärän lakisääteistä mitoittamista, vaan esittää, että perheille suunnattua varhaista tukea on laajennettava tuntuvasti. Pidemmällä aikavälillä tavoitteena on siirtyminen hallintokeskeisestä asiakaskeskeiseen lähestymistapaan ja moniammatilliseen tiimityöhön. Tiimityö on nyt pilottivaiheessa, muun muassa Pietarsaaressa.

Uudessa lastensuojelumallissa ajatuksena on, että perheet ovat tiiviiden tiimien asiakkaita, eivätkä enää pelkästään yhden yksittäisen sosiaalityöntekijän asiakkaita. Koko tiimin on oltava perillä perheen tilanteesta, perheiden on saatava tietää, kuka tiimissä vastaa mistäkin, ja vähintään yhden tiimin jäsenen on aina oltava tavoitettavissa.

Katarina Fagerström (yläkuvassa), perhetyön asiantuntija Folkhälsanilla, kuuluu systeemisen lastensuojelun suomalaisiin asiantuntijoihin. Fagerströmin mukaan lastensuojelu on tarkoitus uudelleenorganisoida niin, että vastaisuudessa pienehköt tiimit vastaavat kaikista tapauksista: tiimiä johtaa konsultoiva sosiaalityöntekijä, joka myös johtaa asiakastyötä, mutta tiimejä täydennetään myös perheterapeuttisella osaamisella. Tiimejä on myös tarvittaessa tarkoitus täydentää hallinnollisella henkilökunnalla niin, ettei sosiaalityöntekijöitä kuormiteta liialla paperityöllä.

Uudelleenorganisoinnin taustalla päällimmäisenä on ajatus siitä, että lastensuojelun asiakkaille halutaan antaa enemmän aikaa ja parempaa palvelua, mutta myös keventää byrokratiaa. Lisäksi lastensuojelun työntekijöiden halutaan saavan tukea työssään – ja lapset halutaan paremmin näkyviin.

– Tiimissä yhden sosiaalityöntekijän vastuulla on aina tarkastella perheen tilannetta varsinkin lapsen näkökulmasta. Lapsen ääni on huomioitava erityisellä tavalla, Fagerström sanoo.

Lastensuojelun resurssit vaihtelevat suuresti eri puolilla maata. Varsinkin suurimmilla paikkakunnilla asiakasmäärien ennakointi on haastavaa.

Tärkeää olisi, että perheillä olisi oikeus väliaikaiseen tukeen myös ilman lastensuojeluilmoitusta, jotta lastensuojelun asiakasmäärät saataisiin laskuun.

– Vain kaikista vaativimpien tapausten pitäisi päätyä lastensuojelun asiakkaiksi, Fagerström sanoo.

Hän kannattaa selvityshenkilö Kananojan ehdotusta laajennetusta varhaisesta tuesta.

Terveyden ja hyvinvoinnin laitokselle oli todella merkittävä asia, että Suomesta löytyi Hackneyn mallia tunteva asiantuntija eli Folkhälsanin Katarina Fagerström, toteaa THL:n erikoistutkija Päivi Petrelius.

– Hänellä on sekä sosiaalityön asiantuntemusta että perheterapeuttisen ajattelun asiantuntemusta. Lisäksi hänellä on kontakteja Hackneyyn. Hän oli meille todella iso voimavara alkuvaiheessa, kun mallille piti määritellä tietoperustaa, Petrelius sanoo.

Päivi Petrelius.

Kun THL alkoi suunnitella mallin sisällyttämistä hallituksen LAPE-kärkihankkeeseen eli Lapsi- ja perhepalveluiden muutosohjelmaan, Fagerström kirjoitti tarkoitusta varten raportinIhmissuhteita rakentava ja ylläpitävä lastensuojelu: Hackneyn malli ja systeeminen käytäntö lastensuojelutyössä. Tämän jälkeen suomalainen asiantuntijaryhmä raportin nojalla sovitti mallia suomalaiseen kontekstiin, jonka jälkeen ryhdyttiin kouluttajakoulutuksiin.

– Katarina oli tietenkin tässä asiantuntijaryhmässä asiantuntijana, lisäksi hän oli kouluttajakoulutusten ja pilottivaiheen koulutusten keskeinen suunnittelija ja toteuttaja. Ellei hän nopealla aikataululla ja joustavasti olisi lähtenyt mukaan, emme varmaankaan olisi tässä kireässä LAPE-aikataulussa saaneet tätä toteutettua. Yhteistyö on ollut tärkeää monella tavalla, Petrelius sanoo.

Petreliuksen mukaan kiinnostus pilottikoulutuksia kohtaan on ollut positiivinen yllätys. Tämän vuoden loppuun mennessä ympäri maata on käynnistetty 70 systeemisen lastensuojelutyön pilottikoulutusta.

Lue lisää Tidningen Folkhälsanin sivuilta (ruotsiksi).

Teksti: Mira Honkavaara
Kuvat: Folkhälsanin arkisto ja THL