Juniorikoti on vammaisille lapsille ja nuorille tarkoitettu lyhytaikaisasuntola Espoossa. Sen toiminnan tarkoituksena on helpottaa perheiden elämää, mutta asuntola on myös tärkeä paikka, jossa lapset voivat leikkiä ja oppia olemaan itsenäisiä. 

”Tavallisena päivänä voi olla leikkiä, kävelyä ja leikkipuistoon menoa. Tällä hetkellä meillä on pääasiassa sisäaktiviteetteja, mutta ennen pandemiaa menimme paljon julkisilla esimerkiksi uimahalleihin, leikkipuistoihin ja toimintapuistoihin. Osallistuimme myös erilaisiin tapahtumiin”, sanoo Folkhälsanin Juniorikodissa työskentelevä Bawar Ali Mohamad. 

Ei kahta samanlaista päivää 

Lasten ja nuorten käynnit Juniorikodissa vaihtelevat kestoltaan. Jotkut tulevat muutamaksi tunniksi koulun jälkeen, toiset viikonlopuksi, kun taas jotkut voivat jäädä viikoksi. Kaikki eivät myöskään käy säännöllisesti. Juniorikodissa jokainen päivä on yksinkertaisesti erilainen. 

”Vammaisten lasten kanssa työskennellessä on tärkeää muistaa, että heistä jokainen on yksilö ja aivan omanlaisensa. Eri lasten kanssa on käytettävä erilaisia ​​menetelmiä. Kaikki voi riippua diagnoosista tai mielialasta – ja se muuttuu päivittäin. On tärkeää olla joustava ja kyetä kohtaamaan lapset hyvällä tavalla.” 

”Vastineeksi saakin sitten jakaa ilon, jota lapset antavat. Useimmat ovat erittäin positiivisia ja iloisia. Silloin minäkin olen!” 

Työpaikka, joka pitää uusista ideoista 

Bawar Ali Mohamad tuli Irakista Suomeen vuonna 2008. Nykyään hän puhuu sujuvasti ruotsia. Folkhälsanilla työskentelee monia ihmisiä erilaisista taustoista ja eri kansallisuuksista. Bawar Ali Mohamad viihtyy ammatillisessa roolissaan ja työpaikallaan. 

”Aloin työskennellä koulunkäyntiavustajana ja olin joskus Juniorikodissa sijaisena. Tunsin, että tämä oli enemmän minun juttuni, joten siirryin kokonaan Folkhälsanille – olen työskennellyt täällä jo 10 vuotta!” 

”Folkhälsan on hyvä työpaikka. Viihdyn täällä ja olen erittäin iloinen saadessani työskennellä täällä. Minulla on mukavat työtoverit ja tarkkasilmäinen pomo. Tällä alalla täytyy usein vain kokeilla käytännössä, mikä toimii ja mikä ei.” 

Hänen mukaansa on tärkeää olla aina suunnitelma B takataskussa – joskus ehkä jopa suunnitelma D toisessa taskussa. 

”Folkhälsanilla minulla on ollut melko vapaat kädet kokeilla erilaisia asioita. Kun olen tehnyt ehdotuksia, monet ovat kuunnelleet minua. Täällä saa aina esittää ehdotuksia ja uusia ideoita. Sitä arvostan.” 

Parasta työssä ovat kuitenkin lapset. Hän viihtyy parhaiten töissä, kun lapset ovat onnellisia ja tyytyväisiä. 

”Kun olemme tehneet jotain hauskaa, josta lapset ovat nauttineet, minusta tuntuu, että työni on mielekästä!”