Miten pitkälle voimme mennä synnytyshoidon laiminlyönnissä Suomessa? Pitäisikö lapsien tai äitien kuolla ennen kuin päättäjät saavat silmänsä auki, sanoo Petra Turja, joka vastaa Folkhälsanilla doula-toiminnasta.
Olen tyrmistyneenä seurannut synnytyshoidon kehittymistä maassamme. Synnytysyksiköitä suljetaan toisensa perään, sairaaloiden sisäilmaongelmat lakaistaan maton alle ja yhä useampi lapsi syntyy vastoin suunnitelmia kotona tai matkalla sairaalaan. Kohtaan työssäni tyytymättömiä ja huolestuneita perheitä, jotka kuitenkin yrittävät vakuuttaa itselleen, että kaikki tulee järjestymään, synnyttäminen on turvallista ja että henkilökunta kyllä jaksaa ja ehtii hoitamaan myös heitä.
"Synnytys on elämäntapahtuma, joka vaikuttaa synnyttävän naisen fyysiseen ja psyykkiseen hyvinvointiin vielä pitkään synnyttämisen jälkeenkin.
Miten pitkälle voimme mennä synnytyshoidon vaarantamisessa Suomessa? Pitäisikö lapsien tai äitien kuolla ennen kuin päättäjät saavat silmänsä auki? Ei riitä, että synnytyksestä selviytyy ja jää henkiin. Synnytys on elämäntapahtuma, joka vaikuttaa synnyttävän naisen fyysiseen ja psyykkiseen hyvinvointiin vielä pitkään synnyttämisen jälkeenkin. Se vaikuttaa myös vanhempien ja lapsen välisen suhteen kehittymiseen sekä perheen hyvinvointiin.
Korkean stressitason raskaudella on kauskantoisen vaikutukset. Tutkimusten mukaan (esimerkiksi FinnBrain-tutkimusprojekti) syntyneellä lapsella on huonompi stressinsietokyky, jos hän on sikiönä ollessaan altistunut stressihormoni kortisolille. Seuraukset voivat olla hyvin ikävät, jos stressiä tuntevaa vauvaa hoitaa hoitaa henkilö, joka ei voi itse hyvin ja joka ei saa myöskään tarvittavaa tukea vauvan hoitamiseen.
Raskaana olevien naisten tilanne on masentava. Ei ole helppoa nousta kapinaan ja seisoa barrikadeilla, kun on samanaikaisesti riippuvainen siitä hoidosta mitä on vielä jäljellä. Boikotointikaan ei toimi, sillä synnytyksen aika koittaa kuitenkin lopulta.
"Raskausaika ja vanhemmaksi tuleminen tulisi olla suuremmoista aikaa elämässämme.
Myös kätilöt ovat huonossa tilanteessa. He huolehtivat yhä useammasta synnytyksestä työvuoronsa aikana. He kohtaavat huolestuneita perheitä, jotka ovat käyneet aivan liian lyhyen synnyntysvalmennuksen. He työskentelevät terveysongelmista kärsivien kollegoidensa kanssa. Tilanne on kestämätön ja ennen kaikkea epäeettinen. Jokaisella on oikeus turvalliseen ja varmaan hoitoon niin raskauden aikana kuin synnytyksen yhteydessäkin. Ja vielä, poliitikkojen antama kehotus kansalaisille synnyttää lisää lapsia on suorastaan absurdi! Miten lie poliittisen tahdon laita lisätä taloudellista panostusta edistämään lasta odottavien perheiden ja terveydenhoitohenkilöstön terveyttä?
Raskausaika ja vanhemmaksi tuleminen tulisi olla ilontäyteistä aikaa elämässämme. Kannamme synnytyksiämme mukanamme koko loppuelämämme ajan, ja annamme ne eteenpäin edelleen seuraavalle sukupolvelle. Kysymys kuuluu, mitä me haluamme antaa eteenpäin; huolen, pelon, stressin ja traumat vai turvallisuuden ja ilon? Onko meillä varaa tähän?
Petra Turja vastaa doula-toiminnasta ja työskentelee lapsiperheiden terveydenedistämiseksi Folkhälsans Förbundissa.
